Kronikka Aku-majalta

 

23.7. – 7.8.2011

Kurikan Paulapieksut ( 4 miestä), Oulun Latu (1 mies) ja Härmänmaan Latu (2 naista) yhdistivät voimansa ja viettivät Aku-majalla kaksi viikkoa.  Miehet pystyttivät Dominickin mökin ja naiset kokkasivat ja siitä syntyi seurauksena sieltä täältä alla oleva runo.

 
Lauantaina kaunis oli sää,
Karigasniemi määränpää.
Kiilopäällä olimme yötä,
nautimme olosta ilman työtä.
Sitten jatkoimme Guttormien tahtiin,
kukaan ei pystynyt Matin mahtiin.

Sopivia hirsiä välillä puuttui,
siitäkös Simo kuskille suuttui.
Tiistaina kuitenkin hirret tuli,
sen myötä kaikkien kiukku suli.
Hirttä hirren päälle laitettiin,
pitkää päivää painettiin.

Kokit ruokatarvikkeita selässänsä kantoi,
parastansa pöytään antoi.
Poronkäristys uunissa paistui,
Sarin letut nuotiolla hyvältä maistui.
Kahvia useasti keitettiin,
välillä löylyä kiukaalle heitettiin.

Sunnuntaina kisailun aika koitti,
palikan heitossa kaikki voitti.
Iltaisin pelasimme korttia,
montaa eri sorttia.
Huumori kevennystä tunnelmaan toi,
radiosta välillä musiikki soi.

Erkki hiljaiselta mieheltä näytti,
taitojaan rakentamisessa käytti.
Matti K:lta kaikenlaiset hommat hoitui,
mielijuoma Jaffa sanailun kohteeksi koitui.
Salomon osasi kiroilun taidon,
lisäsi kahviin punaisen maidon.
Matti A useana iltana ongella tovi,
yrittämisestä ei ainaaan moittia sovi.

Simo työmaata johti,
terassi valmistui etelää kohti.
Kannanotto ampui joskus  yli sallitun rajan,
ristikkoja täytteli vapaa-ajan.

Itse tykkäsin sen verran,
haluan mukaan toisenkin kerran.
Sopulivettä joesta juotiin,
rappusilta silmäys maisemaan luotiin.

Leppoista oli porukan ilmapiiri,
monet naurut ilmoille kiiri.
Monesti vielä muistoissa Aku-majalle palaamme,
ja kun tapaamme, niin halaamme..

Kaija Roivainen